Alopesia selkokielellä: tyypeistä ja syistä diagnoosiin ja hoitovaihtoehtoihin

Mitä alopesia on ja mitkä ovat sen päätyypit

Alopesialla tarkoitetaan hiusten osittaista tai täydellistä lähtöä. Se voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista, ja se voi koskea päänahan lisäksi muitakin kehon karvaisia alueita. Kaikki tyypit eivät käyttäydy samalla tavalla, ja siksi lääkäri selvittää ensin, mistä tyypistä on kyse.

Androgeeninen alopesia

Yleisin tyyppi, joka tunnetaan miesten ja naisten perinnöllisenä kaljuuntumisena. Sen taustalla ovat ennen kaikkea perinnöllinen alttius ja androgeenihormonien vaikutus hiustuppeihin. Miehillä se alkaa yleensä ohimoilta ja päälaelta, naisilla se näkyy useammin hiusten vähittäisenä ohenemisena koko päälaen alueella.

Pälvikalju (alopecia areata)

Autoimmuunisairaus, jossa päänahkaan tai muualle kehoon ilmestyy yksi tai useampi pyöreä, sileä ja karvaton läiskä. Se voi alkaa missä iässä tahansa, ja siihen liittyy joskus muita autoimmuunisairauksia.

Telogeeninen effluvium

Tilapäisesti lisääntynyt hiustenlähtö, joka seuraa usein fyysistä tai henkistä stressiä, synnytystä, vakavaa sairautta tai leikkausta. Tila korjaantuu yleensä itsestään: hiukset palautuvat tavallisesti, kun laukaiseva tekijä on ohi.

Arpeutuva alopesia

Harvinainen tyyppi, jossa hiustupet vaurioituvat ja korvautuvat arpikudoksella, joten hiustenlähtö kyseisellä alueella on pysyvää. Sen voivat aiheuttaa tulehdukselliset ihosairaudet, infektiot tai päänahkaan kohdistunut vamma.

Vetoalopesia

Hiustenlähtö, joka johtuu hiustuppeihin pitkään kohdistuneesta vedosta, esimerkiksi tiukoista poninhännistä, leteistä tai hiuspidennyksistä. Se korjaantuu yleensä, jos kampausta muutetaan riittävän ajoissa.

Hiustenlähtöön vaikuttavat tekijät

Hiustenlähtö johtuu usein useasta samanaikaisesta tekijästä. Kun ne tunnetaan, lääkärin on helpompi valita oikea lähestymistapa.

• Perimä. Erityisen tärkeä androgeenisessa alopesiassa: jos lähisukulaisten hiukset ovat ohentuneet, todennäköisyys on suurempi.
• Hormonaaliset muutokset. Raskaus, vaihdevuodet ja kilpirauhasen häiriöt voivat vaikuttaa hiusten kasvuun, samoin androgeenitasojen muutokset.
• Sairaudet. Autoimmuunisairaudet, kuten pälvikalju, raudanpuuteanemia ja eräät yleissairaudet voivat lisätä hiustenlähtöä.
• Fyysinen ja henkinen stressi. Voimakas järkytys, vamma tai iso leikkaus voi laukaista tilapäisen hiustenlähdön muutaman kuukauden kuluttua.
• Lääkkeet ja hoidot. Jotkin lääkkeet, esimerkiksi osa syövän, nivelreuman tai masennuksen hoidossa käytetyistä, sekä pään alueen sädehoito voivat vaikuttaa hiusten kasvuun.
• Hiusten ja päänahan vauriot. Voimakkaat kemialliset käsittelyt, kuumien muotoilulaitteiden jatkuva käyttö ja tiukat kampaukset heikentävät hiuksia.
• Ruokavalio. Raudan, sinkin tai B-vitamiinien puute voi osaltaan ohentaa hiuksia.

Miten alopesia ilmenee

Hajanainen oheneminen

Yksi yleisimmistä merkeistä: hiukset ohenevat koko pään alueelta, usein selvimmin päälaella tai jakauksen kohdalla. Koska muutos etenee hitaasti, moni huomaa sen vasta, kun hiuksia on lähtenyt jo huomattavasti.

Paikalliset läiskät

Hiukset lähtevät rajatuilta alueilta, ja jäljelle jää kaljuja kohtia, usein pyöreitä tai soikeita. Tämä on tyypillistä pälvikaljulle, jossa läiskät voivat ilmaantua äkillisesti ja niihin voi liittyä lievää kutinaa tai kihelmöintiä.

Tyypilliset kuviot

• Miehet: hiusraja vetäytyy ohimoilta ja päälaki ohenee, ja muutos laajenee vähitellen muille alueille.
• Naiset: tasainen oheneminen päälaen alueella, kun taas etuhiusraja säilyy yleensä ennallaan.
• Arpeutuva alopesia: hiustenlähtöön voi liittyä päänahan punoitusta, kutinaa tai arkuutta.

Myös hiusten rakenne voi muuttua: hiukset voivat ohentua ja heiketä. Lisäksi hiustenlähdöllä on usein tunnepuolensa, sillä se vaikuttaa itsevarmuuteen ja hyvinvointiin, ja sekin on täysin pätevä syy hakea apua.

Mitkä erikoislääkärit voivat auttaa

Kun hiustenlähtö alkaa näkyä, kannattaa hakeutua lääkäriin sen sijaan, että kokeilisi sattumanvaraisia tuotteita. Tilanteesta riippuen mukana voi olla useampi erikoislääkäri:

• Ihotautilääkäri. Ihon, hiusten ja päänahan pääasiallinen asiantuntija. Hän tutkii päänahan ja etsii sairauksia, kuten seborrooista ihottumaa tai psoriaasia, jotka voivat osaltaan lisätä hiustenlähtöä.
• Endokrinologi. Selvittää hormonitoiminnan häiriöitä, kuten kilpirauhasen ongelmia ja naisten hormonaalisia muutoksia.
• Yleislääkäri. Tekee yleistutkimuksen, etsii syitä kuten raudan- tai vitamiininpuutetta ja ohjaa tarvittaessa muille erikoislääkäreille.

Hiustenlähdön hoidon määrää lääkäri tutkimuksen jälkeen. Älä aloita lääkitystä omin päin: oikea valinta riippuu alopesian tyypistä ja yleisestä terveydentilastasi.

Miten runsas hiustenlähtö diagnosoidaan

Tarkka diagnoosi on kaiken järkevän suunnittelun perusta, myös sen kysymyksen, onko hiustensiirrossa ylipäätään mieltä.

1. Tutkimus ja esitiedot. Lääkäri arvioi hiustenlähdön laajuuden ja kuvion sekä kysyy suvun taustasta, sairauksista, stressistä, ruokavaliosta ja elintavoista.
2. Verikokeet. Verenkuva voi paljastaa anemian, ja hormoni-, rauta-, vitamiini- ja kivennäisainearvot auttavat löytämään muita syitä.
3. Trikoskopia. Päänahan ja hiustuppien suurennettu tutkimus erityisellä kameralla.
4. Päänahan koepala. Otetaan vain joissakin tapauksissa, kun diagnoosi on epäselvä.
5. Lähete. Tarvittaessa sinut voidaan ohjata endokrinologille tai muulle erikoislääkärille.

Mihin hiustensiirto sopii

Diagnoosin perusteella ihotautilääkäri laatii hoitosuunnitelman, johon voi kuulua lääkitystä, ruokavalion ja elintapojen muutoksia sekä päänahan hoitoa. Monet hiustenlähdön tyypit, kuten telogeeninen effluvium tai vetoalopesia, voivat helpottua, kun syy on hoidettu.

Hiustensiirtoa harkitaan lähinnä silloin, kun androgeeninen alopesia on vakiintunut ja takaraivon ja sivujen luovutusalueella on riittävästi tervettä hiusta. FUE-menetelmää käytetään androgeenisessa alopesiassa, ja yhdistettyä FUE- ja DHI-menetelmää androgeenisessa alopesiassa sekä harventuneiden alueiden tuuheuttamiseen. Siirto ei sovi totaaliseen alopesiaan, jossa luovutushiuksia ei ole, eikä sitä yleensä harkita pälvikaljun ollessa aktiivinen. Se ei myöskään hoida hiustenlähdön syytä, joten lääkärin jatkuva seuranta on edelleen tärkeää. Lisää voit lukea hiustensiirtosivulta.

Konsultaatio City Medical Centressä

City Medical Centre hoitaa ulkomaisia potilaita. Ensimmäinen konsultaatio on maksuton, ja sen voi pitää myös verkossa: lähetä kuvat hiuksistasi ja luovutusalueesta, kerro, miten hiustenlähtö on edennyt, ja liitä mukaan mahdolliset tutkimustulokset. Lääkäri arvioi, onko siirto sinulle sopiva, ja kertoo hinnan, joka kirjataan sopimukseen. Henkilökohtainen koordinaattori on tukenasi ensimmäisestä viestistä toipumisen loppuun asti, ja kuvia ja kysymyksiä voi lähettää WhatsAppissa. Lisätietoja löydät hiustensiirtosivulta.

Usein kysyttyä

Mikä on alopesian yleisin tyyppi?

Androgeeninen alopesia eli miesten ja naisten perinnöllinen kaljuuntuminen. Se liittyy perimään ja androgeenihormonien vaikutukseen hiustuppiin. Miehillä se koskee yleensä ohimoita ja päälakea, naisilla se aiheuttaa tavallisesti hajanaista ohenemista päälaen alueella.

Onko alopesia aina pysyvää?

Ei ole. Telogeeninen effluvium ja vetoalopesia korjaantuvat usein, kun laukaiseva tekijä poistuu, ja pälvikalju voi tulla ja mennä. Arpeutuva alopesia sen sijaan tuhoaa hiustupet kyseiseltä alueelta. Lääkäri pystyy kertomaan tutkimuksen jälkeen, mistä tyypistä sinulla on kyse.

Kenen lääkärin puoleen hiustenlähdön takia kannattaa kääntyä?

Aloita ihotautilääkäristä, joka on erikoistunut ihoon, hiuksiin ja päänahkaan. Löydösten mukaan sinut voidaan ohjata myös endokrinologille tai yleislääkärille verikokeisiin, joissa tutkitaan hormonit, rauta ja vitamiinit.

Voiko hiustensiirto auttaa alopesiaan?

Se voi auttaa vakiintuneessa androgeenisessa alopesiassa, kun luovutushiuksia on riittävästi. Se ei sovi totaaliseen alopesiaan, jossa luovutushiuksia ei ole, eikä sitä yleensä harkita aktiivisen pälvikaljun aikana. Lääkäri päättää asiasta päänahkasi arvioinnin jälkeen.

Mitä tutkimuksia runsaan hiustenlähdön vuoksi tehdään?

Yleensä päänahan tutkimus, esitietojen kartoitus, verikokeet anemian, hormonien, raudan ja vitamiinien selvittämiseksi sekä trikoskopia eli hiustuppien suurennettu tarkastelu. Päänahan koepala otetaan vain joissakin tapauksissa, kun diagnoosi jää epäselväksi.